16/01/2014

Laura Vainikka













Tässä pitkään suunnitelmissa ollut esittely rakkaan taitelijaystäväni töistä.

Lauran teoksethan osuvat yksinkertaisuudessaan kuin nyrkki silmään tämänhetkiseen omaan mielentilaani. Vuosikausia Lauran tunteneena olen saanut ihailla hänen taitojaan aina opiskeluajoista lähtien. Voin kertoa, että tässä on uskomattoman ahkera, lahjakas ja työlleen omistautunut ihminen. Hävettää myöntää, ettemme omista Lauran taidetta, mutta haaveena on ehdottomasti joku päivä ripustaa oman kodin seinälle aitoa Vainikkaa.

Seuraavassa Lauran omaa pohdintaa:


”Ajoittain valo on niin voimakas ettei se enää näytä meille mitään vaan sokaisee katseemme. Hämärä ja pimeys taas asettavat mielikuvituksemme osaksi katsomiskokemusta: kun me emme pysty tunnistamaan näkemäämme alkaa kuvittelu siitä mitä voisimme nähdä. Kummassakin ääripäässä katsoja on haavoittuvimmillaan: kun näkemäänsä ei pysty järkeistämään tai selittämään. Luultavasti näiden kahden ääripään välimaastoon voidaan ajatella normaalin näkemisen sijoittuvan. Kun valoa ei ole liikaa eikä liian vähän, näemme hyvin, näemme totuudenmukaisesti. Kiinnostavimpia minusta ovat kuitenkin juuri nämä häikäistymisen ja hämärän verhoamat hetket. Ne hetket kun kuljetaan tunnistettavuudesta tuntemattomaan.”
2010 
 
"Taiteilijana minua kiinnostaa ihmiseen sisään rakentunut tarve tehdä sekä katsoa kuvia. Minua kiinnostaa etenkin staattisen kuvan ja epästaattisen havainnon suhde. Teoksissani onkin usein läsnä kysymykset pysyvyyden ja ohimenevyyden jatkuvasta kamppailusta. 

Teokseni linkittyvät tähän teemaan niin kuva-aiheiltaan kuin myös teknisiltä ratkaisuiltaan. Käytän työvälineinä pääasiallisesti lyijykynää sekä taidegrafiikan alaan kuuluvaa monotypiatekniikkaa. Näitä kahta erilaista työskentelytapaa yhdistää käyttämäni pohjamateriaali:  piirrän tai vedostan aina paperille. 

Piirustuksissani maisema tai lähes kokonaan abstrakti aihio on lähellä kuvan katoamispisteen rajaa, vedoksissani taas käyttämäni monotypiatekniikan synnyttämä jälki muistuttaa jotakin hetkellistä valollista ilmiötä,  välähdystä tai pilkahdusta. 

On kai niin, että kuvaan haluaisimme tallentaa jotakin tästä ohimenevästä ja alati uudelleen muovautuvasta elämänmenosta. Itse en ole kuitenkaan varma tämän tavoitteen onnistumisesta ja saavuttamisesta. Aina on kuitenkin mahdollisuus yrittää: yrittää pysäyttää liike hetkeksi, pysähtyä kuvan ääreen ja pyrkiä katsomaan."




Teostiedot

Maisema 4, 2009, lyijykynä paperille, 100x120 cm

Fall, 2012, vedosinstallaatio, monotypiatelaus paperille, yksittäisen vedoksen koko 17x23cm
(Kuva Galleria FAFAsta, Helsinki, elokuu 2012)

Ääretön I, 2010, monotypiatelaus ja lyijykynä paperille, kuvan halkaisia: 50cm


Laajempi skaala Lauran teoksia osoitteessa lauravainikka.wordpress.com.



/ / /



Here's a subject that has been on my mind for a long time already. An artist and her work that I'd like to showcase. She's a dear old friend of mine, Laura. I've had the chance to admire her work for years and years and she just gets better and better at what she's doing. She's an incredibly hard working and talented lady. I'm ashamed to confess, that we don't own any of Laura's art, but for sure it's a dream of mine to hang an original Vainikka or two on my own wall some day.

Here's Laura's own pondering about her artistic work:


"Momentarily the light is so strong, that it won't help us seeing but makes us blind. On the other hand, dusk and darkness feed our imagination. When we're not able to perceive everything, we start picturing something that could be. In both situations the viewer is at their most vulnerable - when they're not capable of making sense of what it is they're seeing. I suppose we can situate a normal way of seeing in between these two ends. When there's not too much neither too little light, we can observe what is real. I personally find the moments of blindness and glimpses covered by the darkness much more interesting than the reality. Those bits when you're on your way from the recognisable to the unknown."
2010



"As an artist I'm interested in the need deep down in a human being to create and look at pictures. In particular I'm attracted by the relation between static images and unstatic observation. That's why you can often see signs of the struggle between constancy and momentariness in my artwork.

I link my work into this very subject both with the images presented and the techniques used. I mainly work with pencils and monotype. These two methods are brought together with the material I always draw or print on: paper.

In my drawings a landscape or a nearly abstract image is near to the point where it all fades away. The pattern that I print using the monotype technique reminds of some momentary vision of light, a flash or a glimpse.

I guess I believe, that we have a need to capture some of these brief moments and life that is constantly changing. However, I'm not certain, if I've managed to do that through my work. I can always try - try to stop everything moving for a moment, stop in front of the image and aim to just watch."





Images above

A view, 2009, pencil on paper, 100x120 cm

Fall, 2012, print installation, monotype on paper

Indefinite I, 2010, monotype and pencil on paper, diameter 50 cm


Also check out Laura's lovely minimalistic website and more of her work at lauravainikka.wordpress.com.




No comments: