20/03/2012

Äidin "uusi harrastus"



Yhtäkkiä iski tavaton halu piirtää elävää mallia. Viime kerrasta onkin vuosia aikaa - silloin minulla oli työhuone Helsingin Tapanilassa. Vietin pitkän tovin googlaillen, ennen kuin löysin sopivalta vaikuttavan paikan missä piirtää. Melkein ehdin jo luovuttaa, mutta en voinut uskoa, ettei tällaisessa kaupungissa olisi mahdollisuutta mallipiirustuksen harrastamiseen.

Maanantai-illan sitten koittaessa ajattelin jo, etten menekään. Otin kuitenkin härkää (pyörää) sarvista ja karautin hämärtyvän kaupungin läpi piirustuspaikalle. Onneksi on Googlen street view, mistä olin katsonut, miltä rakennus näyttää. Hämärässä en varmaan muuten olisi löytänyt perille. Sisäpihalla oli muitakin osallistujia menossa sisään, joten sain selville mistä ovesta pitää mennä.

Avatessani piirustus"luokan" (eli ilmeisesti taiteilijan=opettajan oman työhuoneen) oven tuli heti kotoisa olo. Taisin olla pari minuuttia myöhässä ja monet olivat jo virittäneet paperinsa telineille ja heiluttelivat hiiliään innostuneina. Ihana sekalainen joukko piirtäjiä! Tunnit on tarkoitettu kaikentasoisille tekijöille, enkä halunnutkaan mihinkään huipputaiteilijoiden pariin tuhertamaan monen vuoden tauon jälkeen.

Alku oli todella huvittavaa. Opettajana oli kolme-nelikymppinen mies, jolle huikkasin muutaman kysymyksen, kuten: "Onko täällä jotain sääntöjä? Piirränkö koko mallin vai vain osan, vai välitätkö sinä mitä teen?" Opettaja vastasi, että sääntöjä on ja kyllä hän välittää. Hän tuli opastamaan, eikä siinä vaiheessa kysynyt ollenkaan, että olenko aikaisemmin piirtänyt. Sain pidätellä naurua, kun hän näytti, että miten hiiltä pidetään kädessä ja pyysi minua mm. piirtämään ympyröitä paperille. En kehdannut kuitenkaan sanoa mitään, tunnillehan tässä oltiin tultu. Ja kun piirtämisestä tosiaan oli ikuisuus, oli simppeli kertaus ihan paikallaan. Opastuksensa lopuksi opettaja kysyi: "Now, do I care?" Opetus kuitenkin haukkasi melkoisen osan kahden tunnin ajasta, joten oma piirustukseni jäi todella keskeneräiseksi. Mutta oli aivan mainiota, kiittelin itseäni koko kotimatkan, että olin uskaltautunut menemään!


Francis O'Neill - Life Drawing in Oxford

No comments: